Zadarista Splitiin

Tuntui jälleen haikealta alkaa pakkaamaan tavaroita heti aamusta. Tässä huoneistossa olisi ollut mukava viettää vaikka useampikin päivä. Auto piti kuitenkin palauttaa tänään klo 18.00, joten ei auttanut kuin toivoa että seuraava asuntomme olisi yhtä mukava paikka. Siispä aamupalaa naamariin ja suunnittelemaan päivän kulkua. Saimme luvan jättää auton parkkiin asuntomme pihaan kello kahteen asti. Päätimme siis suunnata kävellen läheiselle rannalle köllöttelemään vähäksi aikaa. Ohjeeksi saimme mennä rantaan "Direkt". Ja mehän todellakin menimme sitten suorinta mahdollista reittiä.

"Direkt" reittimme piti sisällään muun muassa aidan yli kiipeämistä ja pellon läpi kahlaamista. Kermankin halusi tällä kertaa kiivetä itse.

Rannalla olikin mukava pikku nurmialue, johon teimme leirin ja käänsimme nassumme kohti aurinkoa. Mukava auringonpaiste houkutteli meidät myös pieneen footbagin potkiskeluun. Siihen malliin oli mukavata, että aika riensi liiankin nopeaan. Vaikka nälkä ei varsinaisesti mahassa kurissutkaan, päätimme ottaa suunnaksi vanhan kaupungin ja etsiä itsellemme lounaspaikan. Kello läheni kuitenkin jo puolta kahta ja ajamiseen piti varata 2,5 h. Totesimme että shoppailu saisi jäädä tällä erää Splitin päähän.

23 jäi päivän parhaaksi.

Nappasimme ajomatkalle mukaan vielä muutaman tuoreen viikunan.

Parkkeerasimme auton sataman liepeille vanhankaupungin viereen. Onneksi huomasimme että paikka oli maksullinen, parkkipirkko nimittäin juuri kierteli jakamassa sakkoja lähes kaikkiin samalla kadulla sijaitseviin autoihin. Me kiltisti maksoimme parkkia 1,5h ja lähdimme suuntaamaan vanhan kaupungin sisälle. Muurien sisäpuolinen alue vaikutti oikein siistiltä ja viihtyisältä. Kuten todettu, aikataulumme ei sallinut kovin pitkää vaeltelua, joten valitsimme ruokapaikan melko nopeasti auringonpaisteen perusteella.

Maailmankirjat olivat eräällä tavalla sekaisin, kun naiset tilasivat kokonaiset menut ja miehet tilasivat vain salaatit. Ruoat olivat kerrassaan hyvät. Erityisesti Hannen stroganoff oli harvinaisen hyvää. Toiseksi huippukohdaksi pitää nostaa Yrjön salaatin hyvälaatuinen liha. Menun hinta oli kyllä kohdillaan, koska 100 kunan hintaan sai alkukeiton, salaatin, pääruoan ja vapaavalintaisen jälkiruoan. Hyvä valinta tytöt!

Tuijotuskisa silmästä silmään.

Nappasimme vielä kylmät vedet lähikaupasta ja kiiruhdimme autolle. Siirtyminenkin tehtiinkin juoksujalkaa, koska parkkiaika alkoi olla lopuillaan. Tällä kertaa lappulauri ei ollut onneksi paikalla, koska saavuimme perille pari minuuttia parkkiajan loppumisen jälkeen. Auto oli jälleen kuin pätsi ja tuoreet "kuppavetemme" korkattiin heti viilentämään matkustajia sisäisesti. Heti ajomatkan alkuun kävimme tankkaamassa diesel-pihiä menopeliämme sen verran että pääsimme perille Splitiin asti.

Itse ajomatka alkoi olemaan puolenvälin jälkeen pienoista kiristelyä. Aikataulu palautusta ajatellen olikin kohtalaisen tiukka ja suunnittelemaamme reittiä oli melkoisen vaikea seurata. Onneksi kuitenkin pääsimme lopulta moottoritielle painattamaan 150km/h lasissa. Vielä nopea tankkaus Splitin päässä ja viemään auto palautuspisteelle. Ja ei muuten ollutkaan ihan helppo juttu. Koko Splitin keskusta on blokattu sivuttaissuuntaiselta moottoriajoneuvoliikenteeltä. Siinä vaiheessa kun olimme yrittäneet kolmesta eri paikasta kohti autovuokraamoa, ajaneet pienillä kävelykaduilla ihmisten ihmetellessä mitä tuo auto TÄÄLLÄ tekee, tuupaten itsemme juuri ja juuri auton levyiselle pikkukujalle, josta pääsi vain peruuttamalla ylämäkeen pois, totesimme että nyt muuten alkaa oikeasti olemaan kiire. Onneksi Hanne otti kartturin roolin käsiinsä ja sanoi, että nyt kierretään tarpeeksi kaukaa ja mennään tunnelin kautta toiselle puolelle keskustaa. Onneksi. Koska se oli ainoa oikea reitti...

Parkkeerasimme auton yleiselle parkkipaikalle juuri tasan 18.00, joka oli autovuokramme loppumisaika. Ainoa ongelma oli se, ettemme meinanneet millään löytää Unirentin pistettä, jonne auto piti luovuttaa. Viiden minuutin sähinän jälkeen löysimme kuitenkin oikean paikan ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme ilman lisämaksuja. Luovutimme valkean ratsumme hiukan haikein mielin, mutta katseemme oli jo seuraavassa kohteessamme, uudessa majapaikassamme. Olimme valinneet loppuajaksi Villa la Zettasta, joka sijaitsi noin 100 metrin päässä autovuokraamosta. Siirtyminen ei ollut siis pitkä ja eikä aikaakaan kun olimme jo kirjautumassa sisään huoneistoomme.

Olimme käyneet kovan keskustelun tulevasta majapaikastamme. Vaihtoehdot oli joko tämä tunnelmallinen ja vähän pienempi asunto tai sitten tilavampi ja moderni. Äänin kolme yksi päädyimme tähän vanhaa henkeä huokuvaan, mutta myös hyvin uudenaikaiseen huoneistoon. Hintaa kahdelta yöltä tuli 222 euroa. Itse kämppä vaikutti oikein mukavalta, mutta joitakin käytännönasioita olisi voinut hoitaa paremminkin. Esimerkiksi suihkussa ei mahtunut seisomaan muut kuin Hanne, eikä myöskään suihkuverhoa ollut. Vessan lattia suorastaan lotisi vedestä aina suihkun jälkeen.

Huoneisto oli oikein kodikkaan ja miellyttävän näköinen.

Heitimme kamat sisälle ja lähdimme katselemaan Splitin katuja. Ensimmäinen mielipide paikasta oli kaikilla erittäin positiivinen, jopa upea. 220 000 hengen kaupunki, jossa oli kuitenkin erittäin leppoinen tunnelma, kauniit maisemat ja iso kävelykaduiksi eristetty keskusta-alue. Vaikutti suoraan sanoen lupaavalta. Istahdimmekin rantakadulle nauttimaan yhdet huurteiset / höyryävät sekä kakkuja. Eipä ollut pahan hintaista kun kakkupalat, kahvit ja kaljat maksoivat noin 12 euroa neljälle.

Splitin rantakatu Riva muistutti Almaa ja Yrjöä kovasti Nizzasta.

Makiata mitä vaan, kakkukioskilta saa.

Ilta alkoi hämärtyä juomien lähentyessä loppuaan. Kiersimme vielä pienen lenkin keskustassa ennen paluuta kämpille. Suurin huomio oli se, että Splitin keskustassa on todella paljon kissoja. Lähes yhtä paljon kuin Istanbulissa, mutta ne eivät ole täällä ihan yhtä hyvin kohdeltuja kuin Turkissa. Keskusta oli kaunis ja erityisesti meitä lämmitti jokin vanha linnamainen rakennus, joka oli otettu nykyaikaiseen käyttöön. Tosin se oli täyttynyt matkamuistomyymälöillä, mutta siltikin se oli aika cool.

Tämä kolli toi mieleemme Ossi-kissan.

Tämä kissa toi mieleen Mursun.

Kroatiassa on ilmeisesti kohtalaisen hyvät elinolosuhteet näillekin kukkasille. Ovat kuulemma yleensä Suomessa noin kaksi metrisiä.

Koska olimme syöneet vain (kevyen) lounaan Zadarissa, alkoi hiukan hiukoa matkalla kämpille. Päätimme kokeilla paikallisia naposteltavia. Kutsuttakoon nyt niitä vaikka palluroiksi, koska niiden oikeaa nimeä emme tiedä. Pallurat olivat aikalailla munkkimaisia taikinapalloja, joiden päälle oli tursotettu suklaakastiketta. Olivat kyllä erittäin hyviä, mutta PT:mme muistutti meitä tällaisten ruokien suuresta kalorimäärästä. Harmi vain, ettemme saaneet mitään selvää kun Hanne mussutti samalla itse näitä kyseisiä palluroita.

Suut ammollaan.

Kämpillä oli vuorossa vielä jokapäiväinen punnerrushaasteen suoritus. Pienessä sievässä oli hyvä punnertaa. Oli varmaan Almalla vähän taas vieressä katselemista, kun muut heiluvat lattialla puuskuttaen. Hanne halusi perään vielä hiukan venytellä, mutta sen hän saikin suorittaa jo yksin. Siitä olikin hyvä siirtyä rentouttavaan vaahtokylpyyn. 

Kuulemma oli niiiiiin kankeaa.

Huomenna on tarkoitus viettää päivä rannalla ja mahdollisesti myös vähän shoppailla. Aamulla lähetämme tiedustelupartion joko yhden tai kahden henkilön voimin katsomaan mukavaa lököilypaikkaa Splitin "meditaatiorantojen" puolelta. Mielenkiintoista nähdä onko täälläkin kaikki rannat kivikkoisia, vai olisiko täällä edes yksi niin sanotusti kunnollinen hiekkaranta.

Kerman kisassa tilanne on pysynyt ennallaan. Mökön ja Naken bongaus naulakon päältä ei pitänyt paikkaansa. Vielä on mahdollista suorittaa bongauksia ja päästä hienoille palkinnoille. Silmä käteen ja tuijottelemaan.