Split, Splat, Splut

Vaikka kuinka olisi ollut mukava jäädä aamulla vain jatkamaan unia, olimme päättäneet lähteä aamulenkille. Tosin (tällä kertaa) vain Hanne ja Kasper. Ilmeisesti Hannen omatuntoa jäi kalvamaan edellisillan taikinapalleroiden napostelu. Olimme katsoneet kartasta mahdollisia mukavia makoilupaikkoja vihreällä merkatuilta alueilta. Totuus paljastui kuitenkin heti lenkillelähdön jälkeen. Tie näytti olevan pelkkiä portaita tai ylämäkeä kohti 178 metrin korkeudella olevaa ristiä. Pienenä referenssinä meillä oli mäen päällä ollut geokätkö, minne matkaa näytti olevan noin 680 metriä ja tosiaan pelkkää ylämäkeä. Makoilupaikkoja ei ollut näillä hoodeilla lainkaan, eikä varsinaisia hiekkarantojakaan näkynyt ylhäältä, joten päätimme makoiluretkemme suuntautuvan merenrantaa pitkin tarvittavan pitkälle jotta löydämme kivan makoilualueen.

Laelta oli komeat maisemat.

Vaikka jalka ei meinannut nousta ja portaat tuntuivat raskailta, ei meillä ollut varmaan yhtä raskasta kuin tällä läskillä kisulla. Nimesimme sen Yrjöksi.

Aamupalalle suuntasimme hotellimme lähellä olleeseen ravintolaan, joka sijaitsi autovuokraamomme vieressä. Täällä on kyllä jännää se, ettei normaaleja croissantteja saa mistään vaan niissä on aina täytettä. Nytkin oletus oli täyttämättömät versiot, mutta suklaatahan siellä oli. Onneksi kukaan ei kerennyt pistämään juustoa ja voita päälle tai olisi voinut tulla aika mielenkiintoinen makuelämys. Oletettavasti olisimme saaneet yhtä maittavan aamupalan murto-osalla hinnasta jos olisimme ostaneet tuotteet kaupasta kämpillemme. Kokonaisuutena tuli vedettyä kyllä sellaiset sokeriöverit paahtovanukkaan, suklaacroissanttien, pannukakkujen ja jäätelöiden voimin, että kaikki olivat aivan voipuneita kun palasimme kämpille.

Itse mahdottomouus tapahtui: Kasper tilasi oma-aloitteisesti fetasalaatin.

Pienen lököttelyn jälkeen saimme tarpeeksi energiaa siirtyäksemme makoilemaan rannalle. Splitin rantakatua kävellessä aurinko paistoi jälleen täydeltä taivaalta ja laukussa matkannut kahden litran kylmä olut hikoili kutsuvasti. Pysähdyimmekin rantakadulle olleille laveteille tekemään pienen oluttankkauksen. Tiehen oli upotettu myös kroatialaisia olympiamitalisteja (tai siis heidän nimikylttinsä ja suorituksensa). Kukaan meistä ei tuntenut muita kuin sorjan Blanka Vlasicin.

Yrjö ja leka.

Blankan plakaati.

Uskoaksemme Kroatian kesät ovat hyvinkin kuumia ja kuivia. Suurin osa nurmikkoalueista, tai pikemminkin kuivakoista ovat aivan pölisevän kuivia. Nytkin kuljimme ison puiston läpi, jossa kasvoi viikunapuita, mutta koko valtava nurmikenttä oli kuivunut aivan pystyyn.

Alamaiset kerääntyneet seuraamaan Kuningas Yrjö toisen juomahetkeä.

Hannen jalat olivat ilmeisesti kamalan väsyneet kun piti vaihtaa käsilläkävelyyn.

Löysimme rannalta mukavan hiekka-sora-alueen, johon asetuimmekin makoilemaan kolmeksi tunniksi. Aurinko sen kuin helotti. Kun hetken Alma, Hanne ja Kasper olivat ihmetelleen että missä se Yrjö oikein on, niin uskokaa tai älkää, siellähän Yrjö ui kuin viimeistä päivää. Aamupalalta alkanut ihmetys jatkui, kun tämä vettä kammoksuva ukkeli meni vapaaehtoisesti uimaan. Oli kyllä niin kuuma, että pulikoimme jokainen muutaman kerran tämän kolmetuntisen aikana. Ilmeisesti Kroatiassa on lähes aina juuri näin loistavat auringonottokelit. Itsensä grillaajille paikka on siis kuin omiaan.

Hanne otti uuden komean tatuoinnin jalkapohjaansa.

Seuraavaksi menimmekin valtavan kokoiseen rantabaariin katsomaan mitä heidän listalta löytyisikään. Kummastukseksemme listalla oli käytännössä vain viiniä ja olutta. Tilat olivat suomalaisen yökerhon kokoiset, mutta tarjonta ei ollut vastaavalla tasolla. Joimme siis sitä mitä oli tarjolla ja ihmettelimme rannan menoa. Väkijoukossa oli muutamia yläosattomissa itseänsä grillaajia ja joitakin pahasti kärähtäneitä ihmisiä, mutta meidän ehdoton suosikkimme oli pari poikaa jotka pissasivat komeassa kaaressa rantavedessä. Ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta kuitenkin se mielikuva siitä että joku aikuinen tekisi saman...

Splitin ranta oli mielestämme parempi kuin paljon hehkutetun Sveti Stefanin.

Kuppilan naapurissa oli pienehkö snäkäri, josta saimmekin mukavan epäterveelliset toast- ja purilaistyyppiset välipalat. Olivat hyviä ja sopivat tilanteeseen kuin hodari suuhun.

Siinä oli kioski paikallaan.

Kello alkoi olemaan jo puoli neljä ja totesimme auringonoton riittävän tältä erää. Puolessa välissä matkaa jäimme hetkeksi aikaa kuitenkin vielä potkimaan footbagia ja kiipeilemään viikunapuissa. Hannen potkiminen on mennyt isoja harppauksia eteenpäin. Tänään peruspotkut olivat erinomaisessa iskussa. Päivän paras tulos oli 47, joista Hannella oli lähes puolet kosketuksista..!

Kämpille päästyämme oli jälleen vuorossa pienet unet. Lämpö, juoma ja potkimiset pistivät porukan puoleksi tunniksi pieneen pöpperöön. Siitäpä olikin hyvä herätä Yrjön poksauttaessa kuohuviinipullon korkin auki. Pienen ja onneksi lyhyen maljapuheen jälkeen oli kevyesti haikea olo, olimme tosiaankin viettämässä viimeistä iltaamme reissulla. Lähdimme imemään katujen iltatunnelma itseemme viimeistä kertaa. Samalla oli hyvä katsella vähän tuomisia koti-Suomeen, lähinnä itselleen tosin.

Mukavan rauhallisia katuja. Näillähän voisi olla hyvä ajaa vaikka autolla.

Lyhyen ja tuloksekkaan shoppailun jälkeen päädyimme syömään Chops Grill - Steak & Seafood ravintolaan. Paikka vaikutti tyylikkäältä, mutta hintataso oli varsin kohtuullinen. Saimmekin eräällä tavalla reissun parhaat ruokamme. Alman monkfish scampi-kastikkeella lähenteli oikeaa gourmettia eikä muiden liha-annoksetkaan olleet hullumpia. Harmi vain, että lihojen kanssa ei tarjoiltu mitään kastiketta.

Suklaamussu ja suklaanvärinen Mussu.

Vielä oli intoa ja jaksamista mennä juomaan parit drinksut Splitin rantakadulle Rivalle. Olimme itseasiassa koko baarin viimeiset asiakkaat. Pehmusteet oli kerätty muista pöydistä jo nätteihin pinoihin, ihmiset kadonneet ja me suomalaiset emme meinanneet lähteä kulumallakaan. Pakko se kuitenkin lopulta oli, kun tarjoilija ei enää tuonut lisää, mutta tuli perimään rahat juomistamme. Pöh. Oli siis lähdettävä pakkaamaan ja valmistautumaan huomisillan kotiinpaluuta varten.

Kerman-kisassa ei ole tapahtunut muutoksia. Olemme päätyneet siihen tulokseen, että tällä kertaa vain voittajalle jaetaan palkintoja. Mökö ja Nakke ovat kovasti kiinni tässä ykköspaikassa, mutta tarkkojen silmien avulla saattaa hyvinkin päästä vielä tasoihin.

Tämä kuva kuvaa hyvin reissumme kokonaistunnelmaa.