Viimeistä viedään

Viimeiseen aamuun heräilimme rauhassa. Olimme saaneet vuokraemännältämme luvan pitää huonetta iltakuuteen saakka, koska uusia asukkaita ei ollut nyt tiedossa. Eräällä tavalla todella ystävällistä, koska 8 tunnin venytys ilman lisämaksua on kuitenkin aika mukava etu. Pistimme kuitenkin kamat kasaan, jotta huone voitaisiin siivota jo ennen lähtöämme.

Vielä pääsi punnertamaan ilmastoidussa tilassa.

Emme jaksaneet etsiä aamupalapaikkaamme kovin kaukaa, joten kävelimme samalla aukiolla sijainneeseen kuppilaan kuin eilisaamuinen raflamme. Tällä kertaa tilasimme kokonaisia aamupalasettejä, emme vain kokoelmaa yksittäisiä tuotteita. Olimme oikein tyytyväisiä ruokiimme, eikä kaakaokaan ollut tällä kertaa verisuonia tukkivan tuhtia.

Muna ja pekoni.

Päivä vaikutti yllätys yllätys melko aurinkoiselta ja lämpimältä. Splitin kadut olivat aamupäivästä hieman hiljaisempia kuin iltasella. Etsimme aiemmin näkemäämme ostaria, mutta lopulta totesimmekin sen olleen vain iso ruokakauppa. Jatkoimme shoppailua pienemmissä liikkeissä, ihan kohtalaisin tuloksin. Muutama paita, joulupallot ja mikä tärkeintä, myös muutama tuliainen tarttui mukaan.

Kasperia häiritsi oikeanpuoleisen pojan parta + viikset. Totuus oli kuitenkin se, että ne olivat vain varjoa.

Kyselimme paikallisesta turisti-infosta vielä mikä on heidän mielestään paras tapa siirtyä lentokentälle. Vastaus oli aika yksiselitteinen: bussi. Valuimmekin rantakatua pitkin toiseen päähän ostamaan liput 18:10 lähtevään bussiin. Alle viiden euron hinta per nuppi ei mielestämme ollut lainkaan paha hinta. Nyt kun saimme ostettua liput, pystyimme huoletta käyttämään loput kunamme osteskeluun. Ja auringonkypsyttämiin hedelmämehuihin.

Some serious sun-bathing.

Vielä oli hetki hyvää aikaa kierrellä ja katsella Splitin katuja. Osittain porukasta oli kuitenkin havaittavissa lähtemisen meininki. Lähinnä vaihtelimme istumapaikkoja ympäri rantakatua aina välillä puikahtaen katselemaan turistiroinaa. Kun kello oli tarpeeksi, suuntasimme vielä hetkeksi kämpille ottamaan pienet nokkaunet.

Näistä paikallisista herroista otetuista kuvista tuli hyvälle mielelle.

Meitä pari päivää palvellut huoneisto oli käyty siivoamassa jo hyvissä ajoin. Yritimmekin olla hissun kissun ja silkkitossuilla ettemme likaisi kiiltäviä marmorilattioita. Vielä viime hetkellä ennen lähtöä päätti Yrjö käydä pistämässä vessan uuteen uskoon... Siis naureskellen ulos ja kävelemään kohti bussipysäkkiä pakaasiemme kanssa.

Luonteva jatko häämatkamme "Golden Gaytime" - jäätelölle.

Bussi lähti ajallaan ja meillä olikin hyvin aikaa "pienille" shoppailuille lentokentällä. Tällä kertaa lompakon nyörit olivat melko höllällä ja tuliaisia tulikin ostettua sitten kolmen muovikassillisen verran. Eipä sinällään haitannut, koska kassin pohjalta löytyi myös paljon erilaisia viikunatuotteita. Olihan se kuitenkin reissumme "the hedelmä". 

Ostoksia. Ja reilusti.

Hetken rauhoituttuamme raskaan shoppailun jälkeen pääsimmekin jo koneeseen. Myönnettäköön, että lentokoneessa ilmainen Wifi on melko mukava ominaisuus. Ei siinä, että se olisi mitenkään tarpeellinen tai erityisen nopea, mutta eräällä tavalla se tuo paljon mukavaa vapaudentunnetta ja ajanviettomahdollisuuksia. Tästä pointsit Norwegianille. Ja sanotaanko vielä sekin, että eivät olleet paskempia Norwegianin ruokavalikoimatkaan. Harmi vain että ruoat loppuivat kesken, emmekä saaneet kuin yhden leipäsen jaettavaksi.

Ensimmäistä kertaa Norwegianin kyytiin.

Suomen päässä Hannu olikin meitä jo vastassa odotusaulassa. Vielä oli ajettava Tampereella, koska aamulla niin Kasperilla kuin Hannellakin olisi työpäivä. Alle kolmen tunnin unet eivät olleet kovin pitkät, mutta ainahan sitä yhden perjantain aina jaksaa rentouttavan loman jälkeen. Jälleen kerran... se oli siinä. Seuraavaa odotellessa.

Tämän kerran ylivoimainen Kerman-bongari oli Mökö ja Nakke. Koska osallistuminen ei ollut normaalilla tasolla, päätimme antaa herkullisen ja monipuolisen palkinnon vain voittajalle. Onnittelut siitä!