Mljetin saarelle

Heräämisen jälkeen ensimmäinen ajatus: "Hetkinen. Missä on salamointi?" Kasper nousi kello 04.30 katsomaan sääkarttoja kännykästään. Kun kerran oli luvattu ukkosta, niin unenlaatukin oli ollut huonoa kun koko ajan odotti että koska se ukkonen nyt oikein alkaa. No, edelleenkään paikalliset meteorologit eivät osanneet ennustaa eteenpäin, vaan ennusteet muuttuivat tunti tunnilta sitä mukaa kun todettiin etteihän siellä nyt ukkostakaan. Ennuste oli muuttunut kovista ukkosmyrskyistä osittain aurinkoiseksi ja ajoittaisiksi sadekuuroiksi.

Vähän kuuden jälkeen kokosimme aamupalatarvikkeemme yhteen ja söimme pääosin eiliseltä jääneitä hedelmiä, leipiä, jugurtteja, jne. Emme vieläkään saaneet kaikkea syötyä, joten osa napattiin matkaevääksi. Aamuvarhaisella kapeat Dubrovnikin kadut olivat täysin tyhjät, eikä päivän ruuhkasta ollut tietoakaan. Päätimme ottaa bussin sijasta taksin, koska hintaeroa oli vain 2 euroa. Matka satamaan taittui nopeasti mutta tuntui että meiltä perittiin hiukan ylihintaa tästä lyhyehköstä matkasta. No, perillä näimme että Old Town - Gruz:lla oli kiinteä 70 kunan / 10 euron hinta. Koska matka taittuikin noin nopsakasti, jäi meille vielä 30 minuuttia luppoaikaa ennen lipunmyynnin alkua. Sinällään ajoituksemme ei ollut huono, koska lautta on kuulemma lähes tulkoon aina täynnä, eikä ekstrapaikkoja myydä. Nappasimme penkin lipunmyyntiluukun edestä ja istuimme odottamaan myynnin alkua.

Edestakaiset liput Mljetiin koko poppoolle maksoi 560 kunaa, eli noin 75 euroa. Varsin hyvin olimme mitoittaneet siihen astiset rahavarantomme, koska Hannen pussukasta löytyi silloin 570 kunaa. Noin euron verran kun on käteistä, niin kannattaa aika usein lähteä etsimään automaattia, millainen löytyikin heti kulman takaa. Sitten olikin vielä 45 minuuttia lautalle pääsyyn aikaa.

Aluksemme Nona Ana.

Aurinko pilkahteli hajanaisen pilvikerroksen takaa kun ensimmäiset ihmiset nousivat laivaan. Olimme menneet muka hyvissä ajoin "kytikselle" nousurampin lähettyville, jotta pääsisimme valitsemaan sopivan vähän keikuttavat paikat. No, matkapahoinvointilääkkeet ottaneet naisemme olivat melko unenpöpperöisiä, eivätkä lopulta jaksaneet nousta jonottamaan ensimmäisiä sisäänmenopaikkoja. Yrjön johdolla päätimme kokeilla perinteistä suomalaista 'jonon sivusta koukkaus ja häröpallon muodostaminen lipuntarkastajan lähettyville josta jonon ohi sisään' - taktiikkaa. Isoista matkatavaroista oli jälleen kerran hyötyä kun jyräsimme mummot tieltämme ja ryykäsimme varmaankin kärkikymmenikön sisällä laivaan. Erityisen hienon tästä suorituksesta teki se, kun pääsimme sisälle istumaan, näimme kun ulkona alkoi aivan järkyttävä vesisade. Ihmettelimme vain tyytyväisenä, että mitä ihmettä nuo ihmiset tuolla sateessa seisovat, tulisivat nyt ihmeessä sisälle. Ja päälle nauroimme erittäin vahingoniloista naurua.

Itse laivamatka meni leppoisasti. Puolitoista tuntia kun oli matkattu, saapui venhosemme Polacen satamaan. Pientä hiukopalaa teki jo mieli ja Hanne bongasi satamasta kehutun ravintelin. Ravintolan listoilta saimme vahvistuksen jo aiemmin oppimallemme sanalle. Perinteinen suomalainen nimi Juha tarkoittaa nimittäin 'keittoa'. Sattumaa tai ei, mutta jotenkin kuulostaa osuvalta.

Keitto-Juha.

Pienen taksikyydin jälkeen saimme tietää etteivät huoneemme olleet vielä valmiita, joten jäimme suunnittelemaan päivän ohjelmaa aurinkoon. Selkeäksi ykkösvaihtoehdoksi valikoitui saarella olevan luonnonpuiston järvien kiertäminen pyörällä. Eräällä tavalla kuulemma must see ja kaiken lisäksi Lonely planetkin arvostaa kyseisen lenkin Kroatian nähtävyydeksi numero neljä. Polkupyörävuokraamoitakin näytti löytyvän heti, joten asia oli päätetty.

Kaskas, siinähän se.

Pienen Pomenan kylämme läpikotaiseen tallustamiseen meni noin 20 minuuttia, mutta se oli juuri tarpeeksi huoneidemme valmistumiseksi. Huonesiivoojan vielä viimeistellessä huoneitamme (ja lopulta jättäen ovet lukosta auki meidän arvotavaroidemme ollessa sisällä) vaihdoimme pyöräilyvermeet päälle ja lähdimme vuokraamaan pyörät. Alma ja Yrjö ottivat normaalit maastopyörät kun taas Hanne ja Kasper halusivat ehdottomasti kokeilla tandemia kun kerran sellainenkin oli tarjolla. Tai siis ainakin listoilla se näytti olevan. Kylämme vuokrauspisteessä sellaisia ei kuulemma ollut, mutta seuraavassa sellaisen pitäisi olla tarjolla. Jakauduimme kahdeksi eri osastoksi ja lähdimme etsimään seuraavaa vuokrauspistettä, toiset kävellen toiset pyörällä.

Olimme ostaneet luonnonpuistoon liput, 100 kunaa per henkilö. Jotenkin ajatuksenjuoksumme ontui, kun päätimme laittaa kaikki liput yhteen reppuun ja repun Kasperin vanhempien kyytiin. Välittömästi jakautumisen jälkeen Hannelta ja Kasperilta ruvettiin kyselemään lippuja ja melkoinen säätö oli valmis. Lopulta kuitenkin pääsimme tästä "ensimmäisestä" checkpointista läpi, koska niitä olisi vielä lisääkin. Saimme porukan kasaan seuraavalla pyöränvuokrauspisteellä, mutta enää koskaan meidän lipuistamme ei kyselty. Almalta ja Yrjöltä ei edes tätä vähää. Niinpä meille jäikin hieman epäselväksi mistä me oikeastaan maksoimme tämän 14 euroa per naama.

Kun kyselimme tandemista, oli tälläkin pyörävuokraajalla tarjota vain käsienlevittelyä. Onneksi hän kuitenkin soitti kolleegalleen kahden kilometrin päähän toiselle pisteelle, jossa oli yksi tandem saatavilla. Ei muuta kuin koivet liikkeelle ja menimme noutamaan pyörän. Hintaa 4 tunnin vuokralle tuli 90 kunaa per normaali pyörä ja 180 kunaa tandemille (=3e / tunti / nuppi).

Oli paha sanoa kumpi rullasi paremmin, Alman ja Yrjön pyörät vai Hannen askel.

Oli suoraan sanoen hankalaa lähteä ensimmäistä kertaa ajamaan tandemilla. Vuokrauspisteen mies kertoi meille paljon hyödyllisiä käytännönvinkkejä ja olimme valmiita kokeilemaan ensimmäistä liikkeellelähtöä. Ja vituiksihan se meni niin kuin vapaussota. Kaatumaan asti emme kuitenkaan päässeet, mutta vektorit veivät vankasti kohti pusikkoa. Toisella kertaa pääsimmekin hienosti liikkeelle, eikä tämän jälkeen enää ollutkaan mitään ongelmia.

Tässä vielä vähän reenailtiin, kohta mentiin kovaa.

Maisemat olivat upeita ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Tandemilla-ajo oli hankalan alun jälkeen yllättävän simppeliä, kunhan vain ensin löytyi yhteinen sävel tekemiseen. Erityisesti takaa oli kuulemma kiva vain katsella upeita maisemia kun mitään ohjaustoimenpiteitä ei yksinkertaisesti voinut tehdä. Vähän ajan päästä olimmekin jo lenkin itäreunan lopussa ja edessä oli salmen ylitys toiselle puolelle soutuveneellä. Arviolta noin 50-vuotias mies souteli 60 metristä salmea edestakaisin ja kertoi nauttivansa työstään suunnattomasti. 10 kunan hinnalla per henkilö ja pyörä pääsimme pienen uimahetken jälkeen jatkamaan matkaa järven toista rantaa.

Vasta nyt pääsimme reissumme aikana ensimmäistä kertaa uimaan.

Järkyttävä kitarasoolo meneillään. Paino sanalla järkyttävä.

Kiersimme jäven toista puolta niin, että kukin pääsi vuorollaan kokeilemaan tandemilla ajamista. Suurimman riemun tästä huvista kokivat Hanne ja Kasper, joista Hanne intoutui suunnittelemaan jo matkaa tandemin selässä Ahvenanmaalle. 

Melkoinen parivaljakko.

Vuokrapaikassa meitä oltiin varoiteltu eräästä hiekkamäestä jossa tulisi kuulemma taluttaa tandem ylös. Totesimme kuitenkin homman olevan sen verran mukavasti hanskassa, ettei taluttaminen tullut kuuloonkaan. Itse asiassa polkeminen kahdestaan oli huomattavasti kevyempää kuin pyöräily normaalilla pyörällä. Juuri se pieni hetki kun ylämäessä tuntuu vauhdin loppuvan, niin toinen pyöräyttää poljinta juuri sen verran että on helppo jatkaa polkemista. Nam.

Päästyämme kämpille, siistiydyimme pikaisesti ja hyökkäsimme naatiskelemaan ilta-auringon viimeisistä säteistä. Luonnollisesti mukaan tarttui myös pullo punkkua ja pikkuinen kahden litran olutpullo poikasille jaettavaksi. Kyllä oli mukavaa lomafiilistä näissä maisemissa.

Hyvin upposi.

"HDR-överit"

Kun aurinko painui mailleen ja pullon pohjat alkoivat pilkottaa, oli sopiva hetki siirtyä viereiseen ravintolaan. Ensimmäiseksi tilasimme pullon talon valkkaria ja vasta tämän jälkeen siirryimme katsastamaan menua. Tilailimme salaatit ja vähän lihaa jaettavaksi seurueen kesken. Samalla pääsimme ihailemaan melkoista showta, kun Dubrovnikin suunnalla näytti pauhaavan melkoinen ukonilma. Kyllä saatoimme taas olla tyytyväisiä siihen kuinka aikataulumme olivatkaan tuoneet meidät tälle saarelle juuri nyt. Semmoista välkyntää meinaan, että huhhuh!

Toinen melkoinen valoilmiö.

Huomisen suunnitelman suhteen päädyimme siihen, että skippaamme sukelluksen tällä erää. On meinaan sen verran komeita näkymiä täällä Mljetin saarella, että lienee nautinnollisempaa rentoutua järven rannassa ja kenties patikoida läheiselle kukkulalle katsomaan maisemia.

Yö olikin vähän rankka. Kasper ei saanut nukuttua juuri lainkaan, kun tyynyt olivat kammottavan suuret ja muhkuraiset. Siispä olikin luontevaa siirtyä kirjailemaan blogia tässä yön pimeinä tunteina.