Kroatian salamien alla

Ensimmäisen kerran heräilimme noin kello viiden aikaan yöllä, kun päällämme pyöri aivan mieletön ukkonen. Hanne nosti päätään kohtalaisessa pökkerössä ja syytti tästä älyttömästä jytinästä katoilla kiipeileviä kissoja. Kasperin ihmettyneen katseen nähdessään tajusi Hanne itsekin, että nyt taisi mennä syytökset pikkuisen väärään osoitteeseen. Saimme hyvän syyn jatkaa uniamme kun jyrinää ja välkyntää riitti kello kymmeneen asti.

Sateen rauhoituttua nousimme ylös ja päätimme suunnata läheiselle torille ostamaan aamupalaksi hedelmiä. Samalla reissulla poikkesimme kauppaan, josta onneksemme löysimme aamupalaksi makoisia croissantteja. Paikallisten kuppiloiden aamupalahinnat ovat suhteellisen korkeita verrattuna siihen mitä niihin (kuulemma) sisältyy.Tarkoituksena ei todellakaan ollut nuukailla, vaan todellakin saada tuhti ja maittava aamupala... sekä tuoreita croissantteja. Palailimme kämpille naatiskelemaan viikunoista, sämpylöistä, croissanteista, jugurteista, kaakaosta, eli aika monipuolisesta aamupalasta. Se osoittautuikin lopulta niin tuhdiksi että siitä riittänee mutustettavaa huomisellekin aamulle.

Neljän croissanttivaihtoehdon joukosta valikoitui tällä kertaa appelsiinimarmeladitäytteiset yksilöt.

Aamutori muuttuu illalla ravintoloiden terasseiksi.

Keli alkoi näyttää aamupalan jälkeen jo kohtalaisen hyvältä. Koska meillä ei ollut mitään suurempaa suunnitelmaa, otimme suunnaksi Dubrovnikin uuden kaupungin ja autovuokraamo Uni-rentin. Matkalla olikin hyvä hetki etsiä Kroatian ensimmäinen kätkö. Kätkön loggaaminen olikin hauska episodi, koska se sijaitsi kohtalaisen korkealla puussa. Kasper rohkeana poikana saikin urheiltua itsensä puuhun ja pääsi jotenkin könköilemään vielä puusta alaskin ilman vakavampia loukkaantumisia. Siihen olisi kuitenkin ollut hyvät mahdollisuudet, koska puun runko oli yllättävänkin liukas.

Toimintamme aiheutti ehkä hiukan kummastusta paikallisissa.

Kätköltä jatkoimme matkaa maisemia ihaillen kohti Josipa Kosora nimistä tietä, jonka varrelta autovuokraamomme piti löytyä. Olimme siis tehneet autovarauksen kyseisestä liikkeestä, mutta vielä oli epäselvyyksiä siitä kattaisivatko vakuutukset mahdolliset komplikaatiot Bosnian ja Montenegron puolella. Päätimme siis käydä selvittämässä tätä asiaa. Vaan eipä ollutkaan ihan niin yksinkertainen tämä reissu. Kierrettyämme käytännössä koko tien löytämättä autovuokraamoa, päätimme lopulta kysyä eräästä luksushotellista reittiapua. Lopputuloksena oli se, että Yrjö ja Alma jäivät juomaan 11 euron Coca-colat (per pullo) hotellin terassille ja Hanne ja Kasper lähtivät etsimään toimistoa juurikin tien toisesta päästä. Tämä järjestely kävi oikein hyvin, koska Yrjön polvi ei ole ihan parasta laatua ja alkoikin jo ilmoitella itsestään. Niinpä tämä pieni hajaantuminen olikin oikein toimiva vaihtoehto. 

Makeita oli maisemat matkalla autovuokraamolle.

Tässä vaiheessa päivä olikin kirkastunut jo täysin, eikä aamun ukkosesta ollut enää tietoakaan. Siispä paidat pois (Kasperilta) ja taas kyselemään lisäohjeita autovuokraamon löytämiseksi. Kierreltyämme puolisen tuntia satuimme vahingossa löytämään Uni-rentin oven... joka oli tietenkin kiinni. Lappu luukulla ohjeisti soittamaan paikalliseen numeroon. Emmepä me sitä kuitenkaan tehneet, koska lapussa oli myös sähköpostiosoite. Eräällä tavalla tästä tyytyväisinä palasimme kohti Vanhaa kaupunkia.

Koska kello oli vierähtänyt jo lähemmäksi kolmea, päätimme käydä katsomassa Nautikan ruokalistaa. Heti ulos asti pisti silmään se, että parhaalla paikalla sijaitseva ulkoilmaterassi ammotti tyhjyyttään. Tässä oli pakko olla jotain mätää. Mätä löytyikin välittömästi ruokalistan hintaosiosta. Noin 90 euron annokset eivät houkutelleet meitä jäämään syömään paristakin syystä: Ensimmäiseksi saimme tietää, että eilinen Proto on Nautikan alainen kalaravintola ja toisekseen vieressä oli paljon ylistystä saanut Dubrovnik 1836 ravintola. Söimme ja joimme koko porukka erinomaiset ateriat loppulaskun pysyessä alle yhden Nautikan annoksen hinnan. Syödessämme totesimme myös sen, että onneksi täkäläisetkään meteorologit eivät osaa ennustaa säätä. Tänäänhän sateen piti tauota vasta noin kello kuuden jälkeen illalla. Kyllä meille tällaiset sadepäivät kelpaavat.

Kyllä nimittäin hakkasi edellisen illan ruokailun 100-0.

Siirryimme takaisin kämpille vaihtamaan uima-asuja päälle. Halusimme ehdottomasti mennä Buza nimiseen kuppilaan juomaan jotain virkistävää. Erikoista tässä paikassa oli se, että se sijaitsi muurien ulkopuolella rantakallioilla. Siis meren puolella, muurien ulkopuolella. Jostain hiton syystä emme meinanneet ensin löytää kyseistä paikkaa, vaan erehdyimme menemään Buza 2:een, jossa ei ollut juomatarjoilua ollenkaan. Muutaman edestakaisin sahaamisen jälkeen löysimme kuitenkin perille. Onhan näitä kauniita katuja tottakai hyvä katsella vähän molemmista suunnista, joten emme harmitelleet tätä ylimääräistä tepastelua.

        

Buza oli melko täynnä väkeä, emmekä saaneet kunnollista istumapaikkaa oikein mistään. Päädyimme ottamaan illan viimeiset auringot kallionmurikoilla yhdet juomat nautiskellen. Uimaan kukaan meistä ei uskaltautunut, kun merenkäynti oli kohtalaisen kovaa. Ainakaan Kasperin uimataidolla sieltä ei pakosti takaisin olisi tultu. Hyvästä merenkäynnistä kertoi myös se, että vaikka istuskelimme noin kuuden metrin korkeudessa merenpinnasta, iski tyrskyt ja roiskeet aina aika ajoin meidänkin päällemme.

Viimeisiä viedään.

Selkään räpsähtänyt juuri kylmiä roiskeita.

Kun aurinko oli laskenut mailleen, keräsimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme jälleen katselemaan Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Löysimme sen mitä joka reissultamme haluamme: joulukoristeen. Tällä kertaa sen löytäminen ei ollut mitenkään hankalaa, toisin kuin taas esimerkiksi Sri Lankasta. Erilaisia palloja, kelloja ja roikottimia oli nimittäin saatavilla lähes kaikissa matkamuistomyymälöissä. Ja niitähän tällaisessa paikassa on lähes määrättömästi.

Tällä kertaa ostonhimomme ei loppunut onnistuneeseen joulukoristebongaukseen, vaan oli pakko saada vielä jäätelöt. Monissa oppaissa on mainittu, että Kroatiassa pitää ehdottomasti syödä jäätelöä. Gelato-baareja onkin täällä useita, eikä kuuman kesäpäivän aiheuttamaa himoa yksinkertaisesti voi ohittaa. 10 kunaa per pallo, eli noin 1,30 euroa on varsin kohtuullinen hinta keskellä turistirysää. Ainoa pieni miinus oli kuitenkin se, että jätskit vaikuttivat olevan jotenkin vesipohjaisia. Vaikka gelatot ovatkin vähempi rasvaisia ja tiiviimpiä (=sisältävät vähemmän ilmaa) kuin normaalit jäätelöt, jäi maku silti hiukan ohueksi. Ei sinällään siis moitittavaa, koska annokset olivat erittäin raikastavat.

Melkoinen ero pestyssä ja pesemättömässä seinässä. (Näin siis ainakin oletimme)

Tuplatötteröt.

Palailimme takaisin kämpille ja yritimme saada kaikki matkatavaramme mahtumaan laukkuihin, koska huomenna matkaamme Mljet nimiselle saarelle. Oli kohtalaisen yllättävää huomata, että reppumme alkoivat pullistella jo tässä vaiheessa reissua huolestuttavan näköisesti, vaikka emme käytännössä ole hankkineet vielä yhtään mitään koko reissun aikana. No, kai sitä Kasper perinteiseen tapaan ainakin yhdet kengät heittää roskiin, niin Hanne voi ostaa uusia jumppavaatteita.

Katsotaan kuinka paha olo huomenna tulee matkaseurueemme naisväelle lautalla, koska yöstä alkaen aina pitkälle iltapäivään asti pitäisi olla voimakas ukkosmyrsky Dubrovnikin päällä. Vähän jänskättää, koska tämän aamuiset ukkoset olivat vain vähäisiä ukkoskuuroja. Katsotaan mihin aikaan yöllä alamme heräillä paukkeeseen.

Myös Kerman-kisa on lähtenyt onnistuneesti käyntiin. Reissun ensimmäisen bongauksen teki Mökö ja Nakke. Kerman kurkkii tosiaan Yrjön reiden takaa "Reissufiiliksissä". Hurja johto ja kiinnitys isoimpaan palkintoon.